Nykyajan työmarkkinoilla suhteiden ja verkostojen merkitys on suuri. Työnantajat ja rekrytoijat haluavat hyvin mielellään kuulla näkemyksiä hakijan suoriutumisesta aiemmissa työpaikoissa ja työtehtävissä. Tämän takia on hyvä pyytää suosituksia aiemmilta työkavereilta, esimiehiltä tai työnantajilta. Ystäviä ei lueta suosittelijoiksi, koska suosittelijan pitää olla henkilö, kenelle olet työskennellyt, kenen kanssa olet työskennellyt jne. Eli suosittelijan pitää voida tuntea osaamisesi taso.
Mikä on suosittelijan arvo? Kuvitellaan, että suosittelijasi on hakemasi työpaikan toimialalla tunnettu henkilö tai hänen takanaan on tunnettu yritys tai organisaatio niin suositus on varmasti hyväksi. Voi olla, että tietyissä tapauksissa hyvän suosittelijan mainitseminen ansioluettelossa tai työhakemuksessa voi ratkaista työntekijän valinnan.
Otetaan esimerkki: Kaksi samanlaista hakijaa hakevat työtä X, mutta toisella on alan muilta ammattilaisilta vahvat suositukset ja toisella ei. Kumpi valitaan todennäköisemmin työtehtävään? <-- Tässä todistetaan suosittelijoiden arvo.
Kannattaa kumminkin unohtaa suosittelijat, joiden viime tapaamisesta on yli 10 vuotta tai ne suosittelijat ketkä eivät oikeasti tunne sinua tai voi sanoa sinusta mitään hyvää.
On erityisen tärkeää muistaa, että suosittelijoita ja suosituksia voi käyttää työhakemuksessa ja ansioluettelossa vain, jos suosittelijat ovat antaneet siihen luvan. Paras tapa kysyä lupaa on kasvotusten tai puhelimitse.
Aina on hyvä olla joku suosittelijana, mutta jos sinulla ei ole suosittelijoita jostain syystä, niin kerro se avoimesti rekrytoijalle. Älä valehtele tai kiertele. Rehellisyys on aina luotettavuuden osoitus.
Suosittelijoita on hyvä olla kahdesta neljään ja heidät lisätään yleensä ansioluettelon loppuun. Tietoina on hyvä olla suosittelijan etu- ja sukunimi, työnimike, toimipaikka, puhelinnumero ja sähköpostiosoite.
Voit lukea lisää suosittelijan valitsemisesta ja heidän merkityksestään työnhaussa UKKO Workin blogikirjoituksesta, "Suosittelijan valitseminen ja merkitys"
